Kansanedustaja Hannakaisa Heikkisen juhlapuhe 24.1.2016

Satavuotisjuhlat-tilaisuus Muuruveden Kylätalolla 24.1.2016. Juhlapuhe, kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen

Hyvä juhlaväki, Muuruvetiset, ihmiset, joille tämä seutukunta ja sen historia ovat rakkaita!

Reilu sata vuotta on pitkä aika. Ihmiselossa mitattuna siihen mahtuu hyvinkin neljä sukupolvea. Muuruveden Seurantalo on nähnyt monenlaisia elon vaiheita ja se oli jo todistamassa Muuruveden kunnan syntymistä vuonna 1908.  Muuruvesi ehti itsenäisenä kuntana kokea monenlaisia vaiheita. Siihen mahtui Suomen itsenäistyminen Venäjästä 1917, Juankosken kunnan eroaminen Muuruvedestä vuoden 1925 alusta. Sitä seurasi 1930- luvun lama ja toisen maailmansodan myllerrykset ja ulkopoliittinen epävarmuus lähestyttäessä 1940-lukua. Suomen itsenäisyydelle Muuruvesi uhrasi monta poikaansa, joista kertovat sankarivainajien muistolaatat kirkonmäellä. Suomen itsenäisyyttä puolustaneessa joukossa oli iso joukko myös Muuruveden Jyskeen poikia. Tänään juhlimme myös Muuruveden Jyskeen satavuotista taivalta.

Muuruvesi itsenäisenä kuntana tuli tiensä päähän 1970-luvun alussa. Uudenvuodenyönä 1971 ilotulitusraketit paukkuivat niin Muuruvedellä, Juankoskella kuin Säyneisissäkin. Juhlittiin vanhan päättymistä sekä uuden alkamista. Vapaaehtoinen kuntaliitos oli ensimmäinen maamme historiassa ja siksi se herätti maanlaajuisen huomion.

Sadassa vuodessa yhteiskuntamme on muuttunut täysin. Sata vuotta sitten Muuruvesi eli maataloudesta ja yksi tärkeä valtaväylä oli lyhyt vesireitti Kuopioon. Kun vesiliikenne hiljeni viime vuosisadan puolivälistä alkaen ja maanteistä tuli valtaväyliä, muodostuikin Juurusvedestä vesieste, joka täytyi kiertää päästäkseen läänin pääkaupunkiin ja siitä eteenpäin.

Rakkaat entiset, nykyiset ja miksei myös tulevat muuruvetiset!

Maaseudun rakennemuutos on meidän täällä juhlassa olevien yhteistä historiaamme. Te iäkkäämpi osa juhlaväestä olette saaneet elää senkin ajan, kun kylät ja kyläkoulut pullistelivat lapsista. Me keski-ikäiset Muuruveden ja lähikylien entiset nuoret olemme taas saaneet elää ne vuosikymmenet, jolloin lapsimäärät rajusti vähenivät ja kyläkoulu toisensa jälkeen suljettiin. Siinä samalla hävisivät myös sivukylien kaupat.

Muuruvesi on tyystin toisenlainen kuin sata vuotta sitten. Entä Muuruveden henki? Ilokseni olen saanut huomata, että Muuruvesi on viimeisen kymmenen vuoden aikana monin tavoin herännyt horroksesta. Muuruveden kyläyhdistys toimii aktiivisuudella, jota kiitellään kauempanakin. Siitä kiistatta uljaimpana näkyvänä osoituksena on tämä uskomattoman upea Seurantalo. 7000 talkootuntia ja lähes 80 000 euroa omarahoitusta ovat osoituksena vertaansa vailla olevasta, pyyteettömästä yhteistyöstä. Teidän työhönne uskoivat muutkin tahot, siitä osoituksena se, että taloudellista tukea myönnettiin myös Suomen Kotiseutuliitosta, EU:n Leader-hankkeen kautta ja Juankosken kaupungilta.

Tosiasia on, että tänä päivänä Muuruvesi on pieni taajama pienen kaupungin laitamalla. Mutta Muuruvesi on hyvällä laidalla: Kuopion rajaanhan ei ole kylältä kuin viitisen kilometriä. Ja ensi vuoden alusta Muuruvesikin on osa laajenevaa Kuopiota.

Täällä on paljon ison, maisemallisesti arvostetun vesistön rantaa, kaunista luontoa ja oma koulu. Nämä ovat sellaisia valtteja, joiden arvo on kirkastettava Kuopion kaupungin johdolle ja päättäjille. Olen itse käynyt täältä Muuruvedeltä käsin Kuopiossa töissä, matka ei tuntunut ollenkaan liian pitkältä. Nyt kansanedustajana lähden useinkin lentokenttää kohden tuosta tien toiselta puolelta isän ja äidin luota. Kuinka lyhyt matka tästä onkaan lentokentälle ja sitä kautta kaikkialle maailmalle!

Varsinkin lentokentän kautta Muuruvesi on upea paikka turvallisuutta, luonnon puhtautta ja rauhallisuutta arvostaville ihmisille, joiden työ voi olla välillä maailman äärissä, välillä oman kodin rauhassa etätyötä tehden. Miten näitä asioita voisimme markkinoida nykyistä paljon tehokkaammin ja löytää oikeat kohderyhmät, siinä meille kaikille mietittävää! Kylä ja kyläkoulu pysyvät ja elävät vain siten, että emme pelkästään toivota tervetulleeksi uusia ihmisiä ja perheitä vaan houkuttelemme heitä tänne. Siihen työhön tarvitaan kaikkia kyläläisiä ja siihen työhön on tuleva Kuopio kunnanisineen valjastettava jo tämän vuoden aikana.

ämän päivän työelämän tehokkuus- ja tuottavuusvaatimukset ovat vaatineet veronsa. Työntekijät, niin viljelijät kuin palkkatyössä olevat kamppailevat jaksamisensa kanssa. Fyysisesti ja psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten määrä kasvaa jatkuvasti. Samaan aikaan käydään paljon keskustelua vanhusten asemasta yhteiskunnassamme. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat sairauksien heikentämät ikäihmisemme, joilla ei ole lähellä omaisia pitämässä huolta heidän eduistaan ja oikeuksistaan. Väestön pahoinvointi näkyy muun muassa masentuneisuutena, syömishäiriöinä, kotiin eristäytymisenä, yksinäisyyden ja turvattomuudentunteen kokemisena.

Tällä viikolla julkaistu Suomalaisten turvallisuuden tunnetta säännöllisesti mittaava Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kysely antaa päättäjille vakavaa pohdittavaa. Vuodesta 1990 lähtien tehty kysely on nyt historiansa synkin.

Kansalaiset ovat huolissaan tulevaisuudestaan. He kokevat turvattomuutta, joka aiheutuu työllisyystilanteesta, kansainvälisestä terrorismista ja Euroopan talouden näkymistä. Viime vuoteen verrattuna on huoli kasvanut erityisesti turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien kasvusta.

Kaksi kolmasosaa suomalaisista on sitä mieltä, että tulemme elämään seuraavien viiden vuoden aikana nykyistä turvattomammassa maailmassa.

Turvattomuuden tunne on aina varsin henkilökohtainen. Siitä huolimatta meiltä päättäjiltä voidaan odottaa ratkaisuja, joilla pyritään vähentämään yleisiä turvallisuusriskejä. Esimerkiksi työttömyyden hoito on asia, johon voidaan kansallisillakin päätöksillä vaikuttaa.

Hyvä juhlaväki!

Inhimillisten arvojen tulee välittyä kaikissa toimissamme, jotta yhteiskuntamme ei kadota kykyä rakastaa, tuntea myötätuntoa ja pitää huolta heikommista. On tärkeää, että lapset saavat olla rauhassa lapsia, nuoret kasvaa turvallisesti aikuisiksi ja että aikuisilla on riittävästi tukea kasvatustyöhön. PISA-tutkimuksia tärkeämpään arvoon tulee nostaa sellaisten lasten ja nuorten kasvattaminen, joilla on taito ja kyky ajatella sydämellään, ottaa toiset ihmiset huomioon ja pärjätä näistä lähtökohdista käsin elämässään. Tähän työhön tarvitaan niin poliittisia päätöksentekijöitä, seurakuntaa, kyläyhdistystä kuin meitä kaikkia toisistamme välittävinä lähimmäisinä.

Me juhlistamme tänään 110-vuotiasta Muuruveden Seurantaloa ja satavuotiasta Muuruveden Jyskettä. Saamme kiitollisina muistaa menneiden vuosikymmenten muuruvetisiä, jotka ovat vaikuttaneen molempien juhlittavien historiaan ja toimintaan. Tämä Kylätalo on upea osoitus välittämisestä ja yhteisestä tekemisestä. Täällä käyneet ulkopaikkakuntalaiset ovat aina yhtä sanattomia nähdessään, kuinka hieno tästä talosta on saatu aikaan. Vielä hämmästyneempiä olemme me, jotka muistamme, missä kunnossa tämä talo oli, ennen kuin talon kunnostus aloitettiin vuonna 2009. Me kaikki olemme syvästi kiitollisia teille, jotka olette vaivaa ja aikaanne säästämättä saaneet aikaan tämän Muuruveden Kylätalon kukoistuksen. Nyt meillä kaikilla on yhteinen ja onneksi mieluinen tehtävä: käyttäkäämme tätä taloa aina kuin mahdollista erilaisten tapahtumien pitopaikkana. Siten takaamme, että Muuruveden kyläyhdistyksellä ja Muuruveden Jyskeellä on mahdollista ylläpitää tämän Muuruveden helmen hehku.

Toivottavasti meistä, jotka olemme tänään tänne kokoontuneet, jää aikakirjoihin tai edes ihmismieliin muisto, että puheillamme ja teoillamme rakensimme elävää Muuruvettä. Eläköön Muuruveden Kylätalo, Muuruveden Jyske ja Muuruveden kylän upea yhteishenki!

Hannakaisa Heikkinen